Kesäyliopiston historiaa
Kesäyliopistojen synty Suomessa
Kesäyliopistotoiminnan juuret ulottuvat vuoteen 1912, jolloin Suomen ensimmäinen kesäyliopisto perustettiin Suomalaisen tiedeakatemian toimesta Jyväskylässä. Suomen ensimmäisten kesäyliopistojen syntymisen aikaan teollistumiskehitys oli vasta alkamassa Suomessa. Tuohon aikaan yleinen koulutustaso oli alhainen ja koulutus muutenkin epätasaisesti jakautunutta. Alkuaikoina kesäyliopistojen tärkeimpänä tavoitteena oli korkeakouluopetuksen tarjoaminen ihmisille, joilla ei muuten olisi ollut mahdollisuutta korkeakouluopintoihin. Kesäyliopistotoiminta kehittyi ja laajeni Suomessa itsenäisesti ilman valtiovallan vaikutusta.
Kesäyliopistotoiminnan laajeneminen ajoittui 1960-luvulle, jolloin yhteiskunnallisen aktiivisuus ja erityisesti yhteiskunnalliset muutokset toivat mukanaan uusia vaatimuksia koulutukselle. Ennen vuotta 1960 maahamme oli perustettu 6 kesäyliopistoa ja 1960-luvulla perustettiin vielä 13 lisää, mikä nelinkertaisti myös opiskelijamäärän kyseisen vuosikymmenen aikana. Vaikka ylioppilastutkinnon suorittaneiden määrä kasvoi tuohon aikaan merkittävästi, ei jatko-opintopaikkojen määrä kasvanut samaan tahtiin. Alueellinen korkeakoulupolitiikka sekä koulutuksellinen ja alueellinen tasa-arvo nousivat tuolloin keskeisiksi aiheiksi koulutuspoliittisessa keskustelussa. Myös valtiovalta kiinnostui kesäyliopistotoiminnasta sen laajennuttua ja asetti vuonna 1960 Kesäyliopistokomitean, joka määritteli kesäyliopistojen tehtäväksi yliopisto- ja korkeakouluopetuksen täydentämisen, ammatillisen jatkokoulutuksen sekä yleissivistävän koulutuksen tarjoamisen.
Kesäyliopiston synty Vaasassa
Ajatus kesäyliopiston perustamisesta Vaasaan oli esillä Vaasan kaupunginhallituksessa jo vuonna 1955. Kaupungin toimesta Vaasan kesäyliopisto perustettiin loppuvuodesta 1960 ja sen ensimmäinen toimikausi järjestettiin kesällä 1961. Perustavoitteena Vaasan kesäyliopistolla oli tuoda korkeakouluopetusta alueelle ja varsinaisena tavoitteena korkeakoulun perustaminen Vaasaan. Vuonna 1968 tämä tavoite toteutuikin, kun Vaasaan perustettu kauppakorkeakoulu aloitti toimintansa. Kesäyliopiston olemassaolo koettiin tarpeelliseksi myös Vaasan kauppakorkeakoulun perustamisen jälkeen ja se jatkoi edelleen toimintaansa. Uuden korkeakoulun kapea-alaisuus loi kesäyliopistolle mahdollisuuden täydentää korkeakouluopintojen tarjontaa ja toimia myös muun opetuksen järjestäjänä.
1960 -luku: Yhteiskunnallisen aktiivisuuden vuosikymmen
Alkuaikoina kesäyliopistolla oli toimintaa vain kesäaikoina. Suurin osa korkeakouluopetuksesta järjestettiin 1960 -luvulla Helsingin yliopiston tutkintovaatimusten mukaisesti ja opetuksen suunnittelusta sekä opettajien valinnasta vastasi Helsingissä kokoontunut Tieteellinen valtuuskunta. Vaasan kesäyliopiston ensimmäisenä rehtorina toimi Oiva Ketonen. Keskeisiä oppiaineita tuolloin olivat kasvatustieteet, luonnontieteet ja erilaiset kieliopinnot. Opetus Vaasan kesäyliopiston alkuaikoina oli usein seminaarityyppistä. Näillä seminaareilla oli myös korkeakoulupoliittisesti sekä aluekehittämisen kannalta tärkeä merkitys. Muu koulutus 1960-luvulla oli oppikoulun opettajien pätevöittämiskoulutusta ja kiinnostusta herättivät myös erilaiset teatterikurssit, jotka säilyttivät suosionsa läpi koko vuosikymmenen.
1970-luku: Kesäyliopiston identiteetin löytäminen ja toiminnan laajeneminen
Vuonna 1972 perustettiin yhdistys ylläpitämään kesäyliopistoa - tuolloin kesäyliopisto siirtyi kaupungin alaisuudesta yhdistysmuotoiseksi ja on siitä lähtien toiminut nimellä Vaasan kesäyliopisto - Vasa sommaruniversitet ry. Aluepoliittiset seminaarit jatkuivat osana kesäyliopiston toimintaa myös 1970 -luvulla. Myös Vaasan kauppakorkeakoulun perustaminen vuonna 1968 loi oman vaikutuksensa Kesäyliopiston kurssitarjontaan. Vuosittain kesäkaudella järjestettäviin kursseihin kuuluivat 1970 -luvulla kieliopintojen lisäksi muun muassa tietojenkäsittelyoppi, konekirjoituskurssit sekä sihteeri- ja pankkiasiainkurssit.
Tieteellisen valtuuskunnan asema ja vaikutus kesäyliopiston toimintaan väheni kauppakorkeakoulun perustamisen ja paikallisen korkeakouluasiantuntijuuden kehittymisen myötä. Vuoden 1970 peruskoulu-uudistus toi kesäyliopistolle uuden merkittävän roolin opettajien pätevöittämiskouluttajana. Pätevöittämis- ja täydennyskoulutus onkin ollut yksi keskeisistä koulutusmuodoista kesäyliopistotoiminnassa erityisesti 1970 - 1980 -luvuilla. Näillä vuosikymmenillä myös ylioppilaskokeisiin valmentavien abi-kurssien suosio oli erittäin suuri.
1980-luku: Nukketeatterikoulutusta ja ympärivuotista toimintaa kesäyliopistolla
Kesäyliopiston toiminnan laajentuessa ja vakiintuessa Vaasan kesäyliopiston toiminta muuttui 1980 -luvulla kesäkauden sijaan ympärivuotiseksi. Vuonna 1980 toimintansa aloitti myös Vaasan kesäyliopiston sivutoimipaikka Närpiössä ja seuraavana vuonna myös Pietarsaaressa. Valtakunnallisesti tunnetuimpia Vaasan kesäyliopiston järjestämiä kursseja läpi 1980 -luvun olivat Harrastajateatteriliiton ja Vapaan Sivistystoiminnan liiton kanssa yhdessä järjestetyt nukketeatterikoulutukset. Näille kursseille olisi usein ollut kiinnostusta enemmän kuin osallistujia kursseille mahtui mukaan. Nukketeatterikurssien opetuksesta vastasivat useat kotimaiset ja kansainväliset kouluttajat, joita tuli muun muassa Puolasta asti.
Vuonna 1984 Vaasan kesäyliopisto järjesti yhteistyössä Pohjanmaan museon ja Svenska Österbottens Hemslöjdsföreningin kanssa Pohjoismaisen neulesymposiumin, jossa oli toistasataa osallistujaa, ja johon tuli luennoitsijoita kaikista pohjoismaista. Vuosina 1984 ja 1987 järjestettiin Vaasan kesäyliopiston toimesta Ruotsinkielinen Skola och utbildning– koulutuskonferenssi ja –messut. Molempina vuosina tapahtumaan osallistui suuri joukko opettajia ja koulujen johtohenkilökuntaa Suomen ruotsinkieliseltä rannikkoseudulta.
Yksi kesäyliopiston historian suosituimmista kursseista on ollut Luentosarja lapsesta. Tämän kurssin kehitys alkoi vuonna 1979, kun Kesäyliopisto järjesti Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Vaasan läänin syöpäyhdistyksen kanssa ensimmäisen kerran lasten sairauksia käsittelevän kurssin. Kurssi kehittyi 1980 -luvulla tunnettuun Luentosarja lapsesta -kurssimuotoon, joka vuonna 2010 järjestetään uudistetussa muodossaan nimellä Luentosarja kasvattajille.
1990-luku: Lama-aika ja teknologian kehittyminen
Laman vaikutus näkyi 1990-luvun alussa myös kesäyliopiston opiskelijoissa. Kesäkurssien opiskelijoista suuri osa oli laman vuoksi kesätöitä vaille jääneitä korkeakoulujen tutkinto-opiskelijoita. Kurssitarjonnassa 1990-luvulla oli paljon kasvatus- ja hoitotieteiden kursseja. Tuolloin ammatillista koulutusta järjestettiin paljon ja erilaiset työhyvinvointiin liittyvät kurssit olivat suosittuja. Myös Suomen ensimmäinen yrittäjyyskasvatuksen kurssi on järjestetty 1990 –luvun alussa Vaasan kesäyliopistossa
Vaasan kesäyliopiston Lapuan sivutoimipiste aloitti toimintansa vuonna 1990 ja vuonna 1996 käynnistyi Ikäihmisten yliopiston toiminta Vaasassa, joka jatkuu edelleen keväisin ja syksyisin järjestettävinä luentosarjoina. Suosituimpia kursseja 1990-luvulla ovat vuosittain olleet oopperakurssit, jotka ovat jatkuneet aina vuodesta 1994 vuoteen 2006 asti.
2000-luku: Internetin ja tieto- ja viestintätekniikan (tvt) opetuskäytön kehittäminen
2000 -luvulla merkittävimpiä muutoksia kesäyliopiston toiminnassa on ollut Internetin sekä tieto- ja viestintätekniikan kehitys ja niiden hyödyntäminen opetuksessa ja päivittäisessä toimistotyössä. 2000 -luvulla yksi vuosittain järjestetyistä opinto- ja kulttuuritapahtumista on ollut vuonna 2001 ensimmäisen kerran toteutettu kirjallisuusfestivaali Vaasa LittFest Vasa. Vaasan kesäyliopisto on ollut mukana kyseistä tapahtumaa koordinoivassa työryhmässä vuosittain.
2000- luvulla tiedon saatavuuden lisääntyessä, kurssien kouluttajien merkitys on korostunut aiempaan nähden. Myös täydennyskoulutuksen määrä järjestettävien kurssien tarjonnassa on vähentynyt 2000-luvulla. Suosittuja kursseja 2000 -luvulla sen sijaan ovat olleet kielikurssit, kasvatustiede, erityispedagogiikka ja psykologia sekä kesällä toteutettava Avoin yliopisto-opetus. Syksyllä 2009 Vaasan kesäyliopiston pitkäaikainen rehtori Pia Lahdenmäki jäi pois tehtävästään 25- kesäyliopistovuoden jälkeen, ja Vaasan kesäyliopiston uudeksi rehtoriksi valittiin tuolloin Vaasan yliopiston, Åbo Akademin ja Hankenin oppimiskeskuspäällikkö Sari Tarvonen.
Vaasan kesäyliopiston tulevaisuudennäkymiä vuodelta 2010
Vaasan kesäyliopiston tulevaisuuden näkymissä painottuu uudenlaisten toimintatapojen kehittäminen perinteitä kunnioittaen. Suomen ainoana kaksikielisenä kesäyliopistona juuri kaksikielisyyden merkitys on edelleen hyvin tärkeä Vaasan kesäyliopistolle. Tulevaisuudessa Vaasan kesäyliopisto tulee painottamaan nykyistä enemmän eri-ikäisten ihmisten huomioimista opetustarjonnassa. Muun muassa kolmannen iän huomioiminen sekä lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin edistäminen koulutustarjontamme kautta tulee olemaan tärkeitä tulevaisuuden tavoitteita muuttuvassa yhteiskunnassa.
Lähiopetuksen merkitys on kesäyliopistolle tärkeää ja sen rinnalle on hiljalleen noussut myös muita opetusmuotoja. Opetusteknologian käytön kehittäminen onkin yksi tulevaisuuden haasteista kesäyliopiston toiminnassa. Muun muassa sosiaalisen median hyödyntämistä opetus- ja markkinointitoiminnassa tullaan kehittämään jatkossa edelleen. Nykyisten yhteistyömuotojen vahvistaminen ja uusien yhteistyömuotojen kehittäminen on myös tärkeä osa kesäyliopiston toimintaa tulevaisuudessa.
Avoin yliopisto-opetus on ollut olennainen osa Vaasan kesäyliopiston opetustarjontaa koko sen 50 -vuotisen historian ajan. Vaasan kesäyliopistolla tulee olemaan myös tulevaisuudessa tärkeä tehtävä täydentää Pohjanmaan alueella toimivien yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tarjontaa. Tärkeintä on suunnata tulevaisuuteen menneisyyttä havainnoiden ja ymmärtäen. Kesäyliopisto voi omalta osaltaan tarjota ihmisille työkaluja niin omassa elämässä kehittymiseen kuin tulevaisuuden osaamisyhteiskunnassa pärjäämiseen.